Mihin ne viikot häviävät?

Kaksi kuukautta auringon alla on tullut täyteen. Mihin ne viikot oikein katoavat?  Puoliväli jo häämöttää. On ollut vähän hiljaiseloa kaikin puolin pahoittelut. Molemmilla on ollut hommaa pääsiäisloman järjestelyssä ja muussa. Kouluhommatkin melkein meillä etenee. Melkein. Mutta ei se mitään viimeistään mañana, mañana...

Aivan ihana oli toinen viikkokin äitin ja isän kanssa. Oli ruuanlaittoa, irkkupubeja (yllättäen tapamme mukaan), turistipäiviä, matkustuspäiviä ja ketäs vielä? Tietysti hyvästä seurasta nauttimista. Pääsin myös itse vihdoin Iguazulle ihailemaan maailman ihmeitä. Kuten tavallista, sattui juurikin tuona päivänä kohdallemme sadepäivä ja vettähän tulikin taivaalta kuin ämpäristä kaataisi. Onneksi tämä ei lannistanut meitä vaan rohkeina ja urheasti pyöriskelimme ympäriinsä ja katselimme ryöppyäviä putouksia. Aivan mahtavaa oli, voin suositella muillekkin. (Jos ei halua pilata omaa kokemustaan, niin skippaa kuvat keskivaiheilla)

Olutta odotellessa The Kilkennyssä

Lisaa turisteilua La Bocassa

Minne ollaan menossa?

Kolmen valtion rajalla

Maisemat rajalta oli auringonlaskiessa kyllä mitä mainioimmat

Itse putoukset

Olisi ollut mahtava hypätä, kun pohjaa ei näkynyt

Ravintolassa olutta viinilasissa. Miksei?

Oli aivan mahtavat kaksi viikkoa. Hui! Ja viikko on mennyt äitin ja isän lähdön jälkeen hurjan nopsaa. Koulussa on käyty, tottakai hyvin syöty ja normi juttuja tosiaan hoideltu, ehkä vähän päiviä laskeskellessa meidän vieraiden tuloon. Molemmilla alkaa olla suunnitelmat selvät pääsiäislomalle. Minä ja Oskari lähdetään etelään ensin maailman eteläisimpään kaupunkiin, Ushuaiaan, sieltä suuntaamme ylöspäin länsipuolta välillä vaellellen ja välillä bussissa nukkuen. Toivottavasti matkalle sattuu viinitiloja, komeita maisemia, vähän jäätikköä, pingviinejä ja paljon elämästä nauttimista. Ville ja Tiina suuntavat päin vastaiseen suuntaan, ensin kohti Iguazua ja sieltä Brasseihin nauttimaan hiekkarannoista ja auringosta.

Täällä tosiaan alkaa jo syksy tulla, niin Villellä varpaita paleltaa kun ei villasukat mukaan sattuneet. Kaikki nauroivat minun villasukan kutomisille helteillä ja kolmille villasukille laukussa, mutta eipä enää. Onneksi äitini on oppettanut jo pienennä, ettei ei mihinkään reissuun saa lähteä ilman villasukkia. Mutta tosiaan enää 21 astetta keskimäärin - pitää kaivaa pitkää housua ja pitkähihainen kaapin pohjalta. Aurinkokin iltaisin on jo aivan syysauringon värinen. Hassua. Minua kaksi syksyä vuodessa ei tietenkään haittaa, voisi olla vaikka kolmekin. Vesisadetta ja tippuvia lehtiä, Maijan hymy senkun leviää. Vaikka eikö me tultu lämpimään vaihtoon vai miten se meni?

Syksyinen ja hiljainen sunnuntai Buenos Airesissa

 

Mietin vain miten he tarkenevat kun ilmat kylmenevät?

Kävin myös juhlistamassa tänään St. Patrick's Daytä siskoni mielessä. On mieletöntä ajatella, että toisella puolella maailmaa maassa, jossa on itsessään niin mielettömät musiikki ja tanssi juuret harrastetaan jotain toiselta puolelta maailmaa tulevaa. En voi ymmärtää. Mutta ehkä tangoonkin voi kyllästyä. Näin muun muassa irkkutanssia argentiinalaisella mentaliteetillä varustettuna, irkku miehen jonka espanja oli tökeröintä ikinä sekä paikallisia lapsia jotka yrittivät tanssia irkkumusiikin tahtiin. Oli villiä.

Olen varma, että huilisti on oikeasti haltija

Rentoa irkkutanssia?

Ilmeisesti vuotuinen Paddy's kulkue

En tiedä itsekkään, sattui vain olemaan samaan aikaan samassa paikkaa

Tulevalle viikolle (jäätävälle sellaiselle, Forecan mukaan) on luvassa minun osalta vähän varusteiden kokoon kasaamista ja välttämättömyyksien ostamissa. Kouluhommat täytyy saada tehtyä, mm. kaksi tenttiä ja esitelmä tuontituotteesta, ja tottakai täytyy juhlia hyvällä aterialla vaihdon puoliväliä. Myöskin, ihan vain kiusatakseni, voin paljastaa kirjoittavani mielettömän pitkää tekstiä teille ruuasta Argentiinasta. Luvassa on paljon herkullisia kuvia ja maukkaita pihvejä... Namnam. Se lieneekin viimeinen kirjoitukseni ennen pitkää paussia. Melkein kuukausi Oskarin kanssa ilman tietokonetta ja Buenos Airesia, luonnossa ja uusissa paikoissa seikkaillessa. Kuulostaa täydelliselle.

-Maija