Helsingin lentokentällä lentoa odotellessa.

Nauroin ihan kippurassa toissa perjantaina. Utsjoella oli lämpimämpää kuin Buenos Airesissa. Miten niin Argentiina on lämmin maa? Mutta niin, viikot sitten vierähtivät kaikki ohi. Nyt istuskellaan Helsingin lentokentällä, odotellaan lentoa Rovaniemelle. Päätettiin kirjoittaa "lyhyt" loppupäivitys koko reissusta.

Lentokenttäleiri

Paljon tekemistä, matkustamista, ihmisiä ja ruokaa mahtui neljään kuukauteen. Vaikka on aivan ihana mennä takaisin kotiin on muutama asia mitä jään kaipaamaan suurkaupungin sykkeestä ja Buenos Airesista. Ensimmäisenä varmaankin mieleeni tulee ne sunnuntai markkinat. Vielä näidenkin kuukaudien jälkeen tykkään edelleen vain eksyä markkinahumuun, ihastella käsitöitä, vaellella päättömästi ja hihittää turisteille. Mukavin meininki löytyy Recoletan hautuumaan vieressä löytyviltä markkinoilta, joka on myös usein lauantaisin auki. Ja voi itku niitä empanadoja, joita voi markkinoilta ostaa. Vievät kielen mennessään. Yleensäkin markkinoilta saa monia muitakin herkkuja myytynä pyöränkorista tai vaikka kylmälaukusta. Hautuumaa-markkinoilla voi usein myös nähdä capoeiraa tai paikallisen trubaduurin lauleskelemassa. Loistava meininki kerrassaan.

Hautumaan markkinat

Toinen mitä jään kaipaamaan on varmasti kaikki ne loputtomat kadut ja ravintolat. Aina löytää ulosmennessään uuden kadun, ravintolan tai kahvilan. Ja se kulttuuri mikä liittyy kahviloihin, syömiseen, mateehen vai mateeseen? (johon olen muuten jäänyt suureen koukkuun) ja kaikkeen yhdessä oloon täällä on aika ihailtavaa. Arvostan kauheasti sitä, että täällä kaikki jaetaan ja yhdessä syödään monta tuntia. Ei niinkuin Suomessa, vartin lounas kiireessä yksin äkkiä huiviin. Ei ei, pöydässä istutaan monituisen monta tuntia ja vain nautitaan. Mikäs sen parempaa. Ja tietysti ne pihvit ja punkku. Kyllä ne täällä tosiaan sen pihvin osaa paistaa ja lehmä maistuu vähän paremmalle.

Sitten tämä argentiinalaisten yleinen kiireettömyys. Siihen on kehittynyt sellainen viha-rakkaus-suhde ettei toista. On ihanaa kun ei ole kiire, kaikki on mañana ja kellään ei kengät purista, mutta jestas sentään voisi välillä olla vähän tuli perseen alla näilläkin. Tuntuu, että olisi välillä parempaa tekemistä kuin jonottaa kauppajonossa puoli tuntia, kymmenen minuuttia vaihtorahaa ja sitten vielä bussimatkat ja kaikki kaupanpäälle. Mutta toisaalta, mihinpä sitä kiire valmiissa maailmassa. Onhan se kiva istua kesken työpäivää puistoon vähän matea juomaan ja vaihtamaan kuulumisia. Ja miksei töissä voisi välillä ottaa vähän iisimmin ja soittaa kaverille kuulumiset. Ja ei se elämä oikeasti ole puolesta tunnista kiinni, jos vähän myöhästyy aina silloin tällöin niin se on aivan fine.

Aamu Buenosin satamassa

Yleisestikkin jään kaipaamaan Buenosin aamuja. Silloin ei tarvi kaduilla väistellä ketään, auringon säteet kiipeilevät rakennusten seiniä pitkin ja Buenos on kerrankin kaunis. On kiva katsoa miten suurkaupunki herää henkiin. Plus auringonnousut meidän "parvekkeelta" katsottuna on aika hienoja. Toki vesisade illalla on toinen mikä saa Buenosin loistamaan minun silmissä. Illat vesisateessa vaellessa, katuvalojen loisteessa on yksi asia mitä jään varmasti kaipaamaan.

Juncal vesisateella

Mutta on täällä paikkoja ja juttuja, joita jää ikävä. Monet parhaista paikoista, jutuista ja ihmisistä on tullut vastaan vasta viimeisillä hetkillä. Tiesin että minulle käy näin. Sellaistahan se aina on. Tai sitten on vain kyse siitä, ettei mitään osaa arvostaa ennenkuin sen menettää.

Vaikka tango on täällä se juttu, ei mikään minusta vedä vertojaan kunnon salsa illalle. Mutta Buenosista löytyy paljon milonga-paikkoja esimerkiksi La Catedral, mutta La Salsera on aivan loistava paikka mennä salsaamaan. Vanhat papat ja nuoret naiset samalla tanssilattialla. Voisiko salsa enää paremmaksi mennä? Ja tietenkin maanantai-iltaisin Konex nimisessä "kulttuurikeskuksessa" järjestetään hyvät bileet. Paikallinen bändi La Bomba de Tiempo soittaa mitä mainiointa tanssimusiikkia koskaan. Tuoksu on välillä vähän päätä huumaava, mutta meno on mitä mainion.

Bomba joskus helmikussa

On toki muutama asia jota en jää kaipaamaan. Mainittakoon niistä esimerkiksi melu ja liikenne. On käsittämätöntä ettei sitä melua oikeasti vain pääse karkuun, se on joka puolella. Ja voi jestas niitä julkisiakin. Ne meidän Colectivos eli bussit ja Sube eli metro oli jotain niin kauheaa. En tahdo enää tunkeutua yhteenkään metroon ja seisoa sielä jonkun miehen käsi kiinni pepussa enkä etsiä oikeaa bussia ja huomata meneväni väärään suuntaan, koska bussikuski päätti vaihtaa reittiä. Ei siis ei. Ja kun ne liikenneruuhkat. Puolen tunnin kävelymatka kestää tosiaan sen 45 minuuttia bussilla. Aivan käsittämätöntä. Hui. Aloin hihittämään itsekseni kun aloin katsomaan yksi päivä Rovaniemen karttaa. Mietin, että miksei kaikkia katuja ole merkattu, kunnes tajusin että sielä ei onneksi ole yhtään enempää katuja. Eikä liikenne ruuhkia. Ja sielä pääse pois metelistä. Ah, että kotiin on kiva mennä takaisin.

- Maija

(Kuten aina en oikein osaa kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi) Mutta sitten Villen näkemys kaikesta hulinasta.

Buenoskin meitä jää kaipaamaan, järjesti meidän viimeisenä iltana meille
ilotulituksenki, joka näkyi melkein meidän parvekkeelta

Buenosista jää eniten kaipaamaan ihmisten kiireetöntä ja huoletonta elämänasennetta. Ihmiset olivat pääsääntöisesti todella ystävällisiä, vaikka yhteinenkieli olikin vähän hakusessa silti he apua koittivat kovasti tarjota. Paikallisilla ei kiirettä hirveäsit mihinkään ollut ja kaikenhan pysti aina tekemään ”huomenna huomenna…" Suomeen verrattuna siis paljon huolettomampaa elämää, mutta ehkä se keskitie Suomea ja Argentiinaa verrattaessa olisi se paras :)

Ikävä jää myös paikallisia futispelejä, joissa paikallisten temperamentista ja intohimosta saa oivan kuvan. Todellakin elävät tunteella mukana! Laulua riitti aina loppuun asti vaikka se omajoukkue olisikin ottamassa pahasti tukkaan ja näinhän sen pitää mennäkkin :) Sekaan mahtuu toki myös sekopäitä, mutta niinhän niitä aina :D

Loistavia pihvejä ja hyviä viinejä ei tule Rovaniemellä ihan tätä tahtia kiskottua , mutta se on ihan hyvä ehkä kun alkaa posket jo siihen malliin pullottaan :D Toki onhan se vähän eri maksaa pihvistä ja viinistä ravintolassa Argentiinassa n. 25€ kun Suomessa taitaa viinipullo maksaa tuota luokkaa?

Ilmasto sopi meikäläiselle myös aika mukavasti. Aluksi kun oli reilua 35’c niin se oli vähän tukalaa, mutta siitä se sitten laski ja toukokuussa saikin kuoritakkia kaivaa jo esille lämpötilan ollessa vähemmän kuin Rovaniemellä. Kesäihmisenä ei tuota luntakaan kohtaan ihan kauhean suurta ikävää päässyt syntymään. Nyt sai vaihdon vuoksi tavallaan kaksi kesää niin tämähän meni nappiin :)

Nyt sitä on sitten kokemusta rikkaampi, kuten suomalainen urheilija olympialaisten jälkeen ikään. Monta hienoa paikkaa tuli nähtyä ja paljon hyviä tyyppejä tavattua :) Hyvä reissu oli tämä! 

- Ville

Lopulta meidän saavutuksiamme reissulta. Saimme koulusta hienompaakin hienommat lippalakit, jotka eivät millään mahtuneet kummankaan laukkuun, sekä diplomat Argentiinan väreissä. Kyllä kannatti herätä!

Viimeinen viinipullo ja korkit

Tarkoituksena oli kerätä kaikkien kotonamme juomiemme viinipullojen korkit suureen kulhoon. Noh, kulho jäi puolilleen ja piti siirtää korkit pienempään astiaan. Tulihan niitä muutama pullo juotua.

Sekä kaiken tämän huikean espanjan opiskelun ja 4,5 Argentiinan kuukauden jälkeen voimme jopa myöntää teille blogissamme olevan järisyttävän virheen. Blogin nimen pitäisi olla Vino tinto y un poco de otras cosas. Kielioppi kuntoon!

Ruokaa ruokaa, enemmän ruokaa.

Yritin kirjoittaa lyhyen ruokapäivityksen, mutta ilmeisesti voisin kirjoittaa ruuasta vaikka kuinka paljon. Olenkin kasaillut tähän tekstiä ja kuvia koko reissun ajan. Ja näin viimeisinä päivinä luulen saaneeni kaiken olellisen tähän nyt. Pahoittelen syvästi tekstin määrää. Voi toki katsoa pelkästään loistavat kuvat jos ei jaksa minun jaaritteluja lukea.

Täällä kun kaikki muu toimii miten toimii ja on mitä on, sentään minun aamiainen lähentelee Suomen tasoa. Keitän joka aamu puuroa, joka on kai kaurapuuroa mutta maku on hiukan kyllä kummallinen, päälle laitan paikallisia hedelmiä ja keralle ruuanlaittoon tarkoitettua jogurttia, jossa ei ole lisättyä sokeria. Täällä kun siis myydään vain yhtä ainutta jogurtti laatua, jossa ei ole lisättyä sokeria. Tämä herkku maksaa 75 senttiä pieni purkillinen. Viereen kupillinen pakuria tai maustamatonta vihreää teetä. Käytännön kotona, mustikat vain puuttuu.

Tämä on Argentiinan mittapuulla terveellinen aamiainen, La Poesíassa

Muualla ei kyllä vastaavaa aamiaista saa. Jos menee argentiinalaisten rakastamiin kahviloihin saa aamiaiseksi kupillisen sokerilla terästettyä kahvia, lasin jugo de naranjaa eli tuore puristettua appelsiinimehua, kolme medialunaa eli croisanttia, kaksi erittäin vaaleaa paahtoleipää, johon päälle voi joko laittaa hilloa tai dulce de lecheä. Ja tietysti voita. Ja argentiinalaiset ajattelevat syövänsä terveellisesti? Hotelleissakin leivonnaisten valikoima on suurempi kuin suolaisten. Olen toki löytänyt pari kahvilaa josta saa aivan terveellisenkin näköisiä aamiaisia. On munakasta ja salaatin täyttämiä patonkeja, jogurttia ja hedelmiä, ei huono ollenkaan.  Kuten aina, pitää vain tietää mihin mennä.

Dulce de Leche ja lentokonekeksi

Argentiinalaiset rakastavat vain yksinkertaisesti makeaa ja sokeria. Jos haluaa kahvipaketin kaupasta, jossa ei ole sokeria joutuu maksamaan kaksin tai jopa kolmin kertaisen hinnan normikahvin hinnasta. Kansallisherkkunahan toimii siis tämä dulce de leche eli makeaa maidosta. Se on kinuskin kaltaista maitoa ja sokeria keitettynä kasaan. Täällä sitä laitetaan aivan joka paikkaan, siis todellakin joka paikkaan. Kaikkiin jälkiruokiin on varmastikkin mahdollista pyytää dulce de lecheä. Löytyy liköörinä, keksin välistä, "dulce-de-leche"-suklaalevy, pelkkänä itsenään ja vaikka minä. Sekä paikallinen herkku alfajor on makeimpia täytekeksejä mitä ole koskaan maistanut. Sisältävät milloin mitäkin, teolliset versiot useimmiten kai suklaata ja dulce de lecheä. Itse leivottuna hiukan pikkuleivän kaltainen esimerkiksi dulce de lecheä sisältävä leivonnainen.

Alfajores jotka ovat suklaalla päällystetty ja dulce de lecheä sisällä

Ja siis todellakin ne kahvilat. Aivan käsittämätöntä. Yhdessä korttelissa kierrettynä voisi varmasti olla viisi jopa kuusikin kahvilaa. Ja mikään niistä ei ole tyhjillään. Aina joku pappa istuu lukemassa lehteä ja syö medialunaa tai ystävykset heiluttelemassa käsiään kertomuksen tahtiin kahvikupin ääressä. Täällä on kahvilassa käynnille aivan omat käsimerkitkin. Osaan tilata espresson, maitokahvin ja laskun, vielä kun oppisi korvapuustin. Hih. Kahvilakulttuuri on täällä kyllä mukava. Olen jopa löytänyt parhaan tee-kahvilankin. Taustalla Ray LaMontagne ja edessä kuppi hyvää vihreää teetä, kyllä suurkaupungin hulina unohtuu hetkessä.

Tea Connectionin tee ja muffinssi

Valitin ensimmäisen kuukauden kun en löydä kaupasta mitään mitä tahtoisin syödä. Vihannekset lähinnä vain näyttävät viikon lämmössä kärsineiltä, en löytänyt linssejä, kuivattuja papuja, en couscousta, bulguria tai quinoaa, en sitten yhtään mitään. Näin pari kuukautta viisaampana voin sanoa, että vihannekset ovat aivan syömäkelpoisia, pitää vain etsiä oikeat kaupat. Meidän alakerrassa, todellakin ALAKERRASSA, on tosiaan kauppa, josta saa ostettua linssejä, papuja ja melkein kaikkea muuta mitä olen kaivannut. Olen selvästi kävellyt silmät auki täällä. Sekä kaikki mitä en saa normikaupasta löydän Chinatownista. Sinne on toki metrolla hiukan matkaa ostoksille, mutta sieltä saa mm. kuivattuja sieniä suurissa määrin, chiliä joka on täällä aivan mielettömän vaikea löytää sekä myös papujen valtakunta löytyy sieltä. Aivan mieletön rivi erilaisia papuja. Sieltä myös löytyy mausteita, joita olen kaivannut. On toki asioita mitä en ole vielä löytänyt, mutta ehkä ne vielä eteen kävelevät. Täältä kyllä löytyy erikoisempiakin asioita kunhan vain löytää itsensä oikeasta paikasta. Kunpa aina löytäisikin itsensä oikeasta paikasta ilman välimatkoja ja puolen tunnin metro matkoja. Teleportaatio?

Täältä myös löytyy useille tuotteile omat kaupat, kuten ilmeisesti kaikissa muissa maissa paitsi meillä Suomessa. On aivan ihanaa kun vierekkäin majailevat juusto-, kala-, vihannes-, liha- ja viinikauppa.

Minun taivas, herkkupuoteja peräjälkeen

Tarkoituksenani oli että oppisin täällä tekemään hyvää liha ruokaa, kun täällä se kerta on niin halpaa. Mutta jostain syystä on jäänyt vähän vähemmälle lihan laitto, kun ainut väline on paistinpannu. Sain äitiltä ja isältä kyllä myös tuliaiseksi paistilastan. Hih. Meillä on toki kaasu-uuni, mutta jostain syystä nappuloiden epämääräinen kääntely ja vääntely, pään työntäminen uuniin sekä tulitikun sytyttäminen ja sen tiputtaminen jonnekkin ei oikein minua ole vielä innostanut. Mutta grillaustaidot olisivat täällä aivan tarpeen. Onneksi isä oli lihanpaisto-apuna hetken ja paistoikin erittäin hyvät pihvit.

Isä kokkailemassa

Pihvit marinoitumassa ja porkkana lisäkke tuloillaan

Työmaallakin näyttää olevan tarvetta kokin taidoille. Tämä kuva on siis todellakin otettu keskellä katua San Telmossa, jossa työmiehet ilmeisesti laittoivat tietä kuntoon.

Työmaan parrilla

 

Oikea parrilla ja oikea asado plus herttaisin kokki koskaan

Yleisesti olen tullut pitkän pohdinnan jälkeen siihen, että ruoka on täällä yleisesti kallimpaa kaupassa kuin Suomessa. Esimerkiksi kaurahiutaleet maksavat 2-3 euroa 400 grammaa, sekä myslistä saattaa jopa joutua maksamaan melkein 13 euroa kilo. Ainut täysjyväleivän tapainen asia mitä olemme löytäneet maksaa 3 euroa leipä. Alkoholi on yleisestikkin tietysti halvempaa, mutta ainakaan eräs hyvä rommi ei ole aivan samaa tavaraa kuin Suomessa, ihme kyllä. Ainakin näin tuntemani rommiasiantuntijat väittivät, terveisiä vain heille. Ja argentiinalaisethan eivät siis omasta mielestään ole alkoholin suurkuluttajia. Otetaan vähän ja sivistyneesti, mutta esimerkiksi ravintolassahan olutta tilatessa saa litran pullon jos ei tajua pyytää pientä, sekä viiniä erittäin harvoin pystyy tilaamaan lasin kerrallaan.

Paikallinen olut Quilmes, vertailussa
litran pullo sekä normi 0,33

Ravintoloissa syönti on taas huomattavasti halvempaa kuin kotona. Hyvän pihviaterian ja viinipullon saa esimerkiksi noin 25 eurolla. Eikähän kukaan viinipulloa yksistään juo aterialla. Kai? Mutta ravintolassa tosiaan pihvin keralle laitetaan useimmiten ranskanpottuja sekä pari tomaatti lohkoa esittämään salaattia. Toinen vaihtoehto on että joutuu tilaamaan erikseen pihvin ja keralle joko perunamuusia, kurpitsamuusia, ranskanpottuja, grillattuja kasviksia tai vaikkapa salaatin, joka koostuu useimmiten salaatinlehdistä, samaisista tomaattilohkoista ja hyvällä tuurilla sekaan on heitetty vielä jotain ekstraa kuten pari kurkkuviipaletta.

Tämähän on jo luksusta kun on kurpitsamössöäkin ranskanpottujen
kanssa plus taidan ehkä jopa nähdä sipuli-paprika-piperryksen

Empanadoja torilta

Ville empanadan kimpussa

Muita kansallisherkkuja ovat mm. empanadat, jotka muistuttavat hyvinkin paljon lihapasteijoita. Suosittelen katukeittiötä empanadojen ostossa, vaikkakin kaupoista ja ravintoloistakin saa aivan päteviä versioita, ei ne vedä veroja katuversioille. Myös argentiinalainen versio hodarista on olemassa, nimeltä choripan. Höttö-leipää sekä rehellistä makkaraa välissä. Yllättävän hyvää. Oma melkein-kuin-hampurilainen löytyy myös eli höttöleipää jonka välissä vacio eli eräs tietynlainen pihvi. Täällä kyllä tämä pikaruoka saa kyllä oman merkityksensä. Joka kulmalta saa jotain burgerin ja pizzan väliltä ja aivan keskustassa eli microcentrossa on neljän korttelin sisään laitettu neljä McDonald'sia sekä pari Burger Kingiä. Terveellisesti syöviä argentiinalaisia. Sekä McDonald'shan on täällä vain rikkaiden lystiä. Erästä suomalaista tyttöä oli myös pyydetty treffeille McDonald'siin.

Ville sekä vaciopan

Minä sekä choripan

Choripan se vain herkkua on

Ja Yerba Mate eli matee-tee on tietenkin pakko mainita. Paikallisten palvoma tee. Siihen kuuluu omat rituaalinsa, jota en vieläkään varmasti ole kokonaan ymmärtäny. Mutta matea juodaan kotona, kaduilla, puistoissa ja missävain. Sunnuntaisin puistot täyttyvät ihmisistä jotka jakavat ilon, seuran ja maten. On yleistä että täällä kävellään kadulla termospullo kainalossa ja matee-kuppi kädessä. Tulin nähneeksi myös sen kuinka täällä on aivan sallittua viedä lentokentällä turvatarkastusten läpi lentokoneeseen vettä täynnä oleva termospullo. Koska onhan kahden tunnin lento aivan mahdotonta suorittaa ilman matee-taukoa. Ja asadostahan olen jo kirjoittanut. Kaikki lehmän osat ja muita herkkuja grilliin ja parin tunnin päästä herkutellaan. Lihojen päälle tietty chimichurria eli se mausteseos mistä mainitsinkin tehty persiljasta, valkosipulista, oliiviöljystä, oreganosta, chilistä ja viinietikasta.

Mun mate-kuppi

Ravintoloita täällä riittää varsin monen makuun. Itse olen testannut tottakai paikallisia parrilla-ravintoloita, mutta sitten kun, ei jos vaan kun, pihvi alkaa kyllästyttää löytyy täältä paljon muutakin. Olen selvinnyt jopa kaksi viikkoa putkeen ilman punaista lihaa. Sekä olen ollut aivan makujen hurmoksissa täällä kun äitin ja isän kanssa pääsi testaamaan mm. lähi-idän ravintolaa, intialaista sekä thaimaalaista. Olen siis loistava oppaana, vien heti syömään ravintoloihin jotka ovat mahdollisimman kaukana Etelä-Amerikasta. Mutta puolustukseksi, löydettiin kyllä ehkä paras pihviravintolakin tähän mennessä ja Iguazulla oli paras parilla paikka ikinä. Syöminen on kyllä mukavaa, olen ollutkin täällä mielettömän hyvillä ruuilla. Toivottavasti ei näy pahemmin päälle päin. Mietin myös tässä yksi päivä olisiko mahdollista vain työkseen matkustella ympäri maailmaa rakkaiden kanssa ja maistella eri maiden ruokia. Mutta jos koskaan kukaan tänne päin tulee niin voin antaa loistavia vinkkejä erittäin hyvistä ravintoloista. Voin jopa näyttää salaisen ravintolakarttani teille.

Armenialaiset herkut ja jotain paidan sisällä?

Lopuksi vain kiusaan teitä näyttämällä kuvia kaikista herkuista täällä. Oli yllättävän vaikea löytää kuvia, vaikka tuntuu että joka pihvistä on muistettu varmasti ottaa kuva.

Pihviä ja kasviksia grillistä

Isän jättiläisherkut

Minun vaihtoehto ateria lihalleni, lohta grillistä La Doritassa...nam

Meidän ravintola ja minä ilman ruokaa?

Kunnon salaatti kasvisravintola Bio Solossa

Cordóban elokuvaravintolan fajitakset

La Paloman kalaruuat

Kyllä se pihvi vain on hyvää

- Maija

Sunnuntaipyöräilyä ja graffiteja

Sunnuntai-illan ratoksi lähdimme pyöräilemään pitkin Buenosin katuja. Olimme ilmoittautuneet pari päivää aiemmin Graffitimundon pyöräretkelle. Pyöräilimme nelisen tuntia hiljaisia Palermon ja Villa Crespon katuja hiukset hulmuten auringonlaskussa. Oppaanamme toimi erittäin elävän oloinen naishenkilö, jonka nimeä en hävetäkseni muista. Hän kertoi meille sujuvasti amerikanenglanniksi Buenos Airesin graffititaiteesta ja sen "laillisuudesta". Ilmeisesti täällä, poiketen muista suurkaupungeista, graffitien teko on laitonta mutta silti sallittavaa. Hänen sanoin argentiinalaiset kun tykkäävät "bend the rules a bit". Täällä ei juosta maalit kourassa keskellä yötä pakoon poliiseja, vaan sunnuntaipäivät vietetään matea juoden kaveriporukoissa spray-purkit kourassa keskellä Palermoa eli sitä parempaa seutua kaupungista. Mutta lisää heidän mahtavista projekteista ja toiminnasta voi lukea heidän kotisivuilta. Tässä kuitenkin meidän kameroiden tuotoksia.

Kivasti jonossa pyöräiltiin

Perinteisiä "minkä-nimistä-olikaan-graffiteja"

Hän oli meidän elävä opas, kuten huomata voi

Isälle oli numeroita ja muuta

Joku oli palkannut katutaiteilija maalaamaan ulkoseinänsä

Nuoria lupauksia työnteossa

Rakastuin brassitaiteilijan teokseen

Tältä se sitten kokonaisuudessaan näytti

Joku oikeastikkin fiinimpi ravintola oli piiloutunut taideteoksien taakse

Kierros päättyi taiteilijoiden ylläpitämään baari-näyttely-galleria paikkan

Sisällä myytiin siis katutaiteilijoiden teoksia

Kulkuneuvojemme nimet olivat mitä mainioimmat

- Maija