Dinoja ja muita seikkailuja

Olen ollut kipeänä ja yrittänyt täällä parannella itseäni. Jostain syystä on vain vähän vaikea yrittää saada itsensä pysymään sängyssä kun on täällä asti. Viikko hurahti ja tentit ja muut hommat myös. Viikonloppu meni vielä nopeampaa erilaisissa seikkailuissa. Sellaisia seikkaluja ne kuulemma aina on minun kanssa. Aina väärään suuntaan ja koskaan ei tiedä mihin päätyy.

Kävimme perjantaina Villen kanssa Museo de La Platassa eli Museo De Ciencias Naturales eli La Platan luonnontieteellisessä museossa. Museo sijaitsi n. 60 kilometrin päässä Buenos Airesista La Platan kaupungissa. Matka sinne sujui makoisasti luksus-paikallisbussissa kestäen reilun tunnin suuntaansa. Kaupunkia ei kovasti kierrelty sillä minulla on kauhea hinku nähdä dinosauruksia ja niitä hurjan paljon nähtiinkin kaiken muun mainion lisäksi. Paikkasta sanottiin, että jos tykkää "old-fashioned" museoista niin täällä kannattaa vierailla, ja vanha se todellakin oli. Aivan mieletön paikka, harmiksi vain kaikki tekstit oli espanjaksi niin meidän sivistys puoli oli vähän heikkoa, mutta ainakin saimme leikkiä isossa museossa.

Museo itsessään

Isoin hämyri ehkä koskaan

Yritimme sivistää itseämme espanjan kielisellä
Teoria evoluutiosta kirjalla

Aivan mielettömän iso dino

Ville ja reisiluut

Tosiaan Villekin oli vain reisiluun mittainen.

Mutta olisi sen syöttäminen onnistunut

En aivan yltänyt roikkumaan lentävässä liskossa

Enkä vain osaa kai käyttäytyä

Aivan käsittämättömän mieletön oli kyllä

Villellä oli kiire myös illan Argentiina - Venezuela peliin mikä päättyi, 3 - 0. Messi kuulemma kieputteli Venezuelan pelureita miten tahtoi. Mistä jäinkään paitsi? Minä sen sijaa vietin rauhallista iltapalaa kasvisravintolassa.

Lauantaikin vain hurahti normihommissa ja sunnuntaina oli taas seikkalujen vuoro. Kuten argentiinalaiset, mekin rakastamme sunnuntai markkinoita ja tänään oli suuntaimessa Feria de Mataderos. Päivällä lähdimme etsimään bussia numero 92. Täällähän on siis busseja suhteellisen montaa numeroa, osa kulkee välillä vähän omia reittejä ja esimerkiksi tästä risteyksestä mistä yritimme bussia saada, tämä meidän bussimme kulki neljään eri suuntaan. Oli hiukan arpomista mihin bussiin nousta, löysimme kuitenkin oikean. Tuurilla ne isotkin laivat seilaavat.

Tämän avulla oli loistava suunnistaa, melkein jopa merkkasin
mihin meidän oli tarkoitus mennä, bussilinja sentään näkyy

Bussimatka kesti sinnekkin tunnin suuntaansa. Tosin tällä kertaa matkaa oli vain noin 15 km, mutta kaupungin ruuhkassa ja pysähdysten takia bussissa sai taas körötellä. Olisi varmaan kestänyt ruuhka-aikana vielä tuplasti samanverran. Mietinkin, että kuinkakohan kauan sitä tällä reissulla oikein yhteensä on joutunut bussissa istuskelemaan? Ja edessä on vielä hurjasti tunteja bussissa kun etelään pääsee. Rovaniemellä kun viimeksi paikallisliikennettä käyttänyt varmaan neljä vuotta sitten tuntuu että pylly alkaa jo vähän puutumaan.

Perille kuitenkin siis löydettiin. Jossain välissä alkoi tuntumaan jo vähän epäilyttävältä kun kadut muuttuivat yhä slummimman näköiseksi ja meidän city-kartatkaan ei sinne asti yltäneet. Itse aloin miettimään jo että olikohan osoite sittenkään oikea, mutta pian bussissa suurin osa matkustajista alkoi pakkautua ovia kohti ja sieltähän ne markkinat näkyivätkin jo ikkunasta. Mitä mainioimmat markkinat olivatkin. Oli paljon musiikkia, paikallisia tanssimassa, herkkuja monen moisia ja Villen sanoin "kaikkea perseestä perämoottoriin". Meidän saaliksi jäi matkamuistoja ja chimichurria eli persiljasta, valkosipulista, oliiviöljystä, oreganosta, chilistä ja viinietikasta tehtyä mausteseosta grillatulle lihalle.

Markkinahumua

Tanssivaa markkinaväkeä

Tämä herrasmies huiveineen vei minun
sydämmen tanssillaan

Markkinoiden yksi lukuisista ruokaloista

Esiintymislava sekä bändi

Tämä oli se perseestä perämoottoriin osuus markkinoilla

Lähtiessä löysimme myös jonkun kodin markkinoiden vierestä

- Maija

Mihin ne viikot häviävät?

Kaksi kuukautta auringon alla on tullut täyteen. Mihin ne viikot oikein katoavat?  Puoliväli jo häämöttää. On ollut vähän hiljaiseloa kaikin puolin pahoittelut. Molemmilla on ollut hommaa pääsiäisloman järjestelyssä ja muussa. Kouluhommatkin melkein meillä etenee. Melkein. Mutta ei se mitään viimeistään mañana, mañana...

Aivan ihana oli toinen viikkokin äitin ja isän kanssa. Oli ruuanlaittoa, irkkupubeja (yllättäen tapamme mukaan), turistipäiviä, matkustuspäiviä ja ketäs vielä? Tietysti hyvästä seurasta nauttimista. Pääsin myös itse vihdoin Iguazulle ihailemaan maailman ihmeitä. Kuten tavallista, sattui juurikin tuona päivänä kohdallemme sadepäivä ja vettähän tulikin taivaalta kuin ämpäristä kaataisi. Onneksi tämä ei lannistanut meitä vaan rohkeina ja urheasti pyöriskelimme ympäriinsä ja katselimme ryöppyäviä putouksia. Aivan mahtavaa oli, voin suositella muillekkin. (Jos ei halua pilata omaa kokemustaan, niin skippaa kuvat keskivaiheilla)

Olutta odotellessa The Kilkennyssä

Lisaa turisteilua La Bocassa

Minne ollaan menossa?

Kolmen valtion rajalla

Maisemat rajalta oli auringonlaskiessa kyllä mitä mainioimmat

Itse putoukset

Olisi ollut mahtava hypätä, kun pohjaa ei näkynyt

Ravintolassa olutta viinilasissa. Miksei?

Oli aivan mahtavat kaksi viikkoa. Hui! Ja viikko on mennyt äitin ja isän lähdön jälkeen hurjan nopsaa. Koulussa on käyty, tottakai hyvin syöty ja normi juttuja tosiaan hoideltu, ehkä vähän päiviä laskeskellessa meidän vieraiden tuloon. Molemmilla alkaa olla suunnitelmat selvät pääsiäislomalle. Minä ja Oskari lähdetään etelään ensin maailman eteläisimpään kaupunkiin, Ushuaiaan, sieltä suuntaamme ylöspäin länsipuolta välillä vaellellen ja välillä bussissa nukkuen. Toivottavasti matkalle sattuu viinitiloja, komeita maisemia, vähän jäätikköä, pingviinejä ja paljon elämästä nauttimista. Ville ja Tiina suuntavat päin vastaiseen suuntaan, ensin kohti Iguazua ja sieltä Brasseihin nauttimaan hiekkarannoista ja auringosta.

Täällä tosiaan alkaa jo syksy tulla, niin Villellä varpaita paleltaa kun ei villasukat mukaan sattuneet. Kaikki nauroivat minun villasukan kutomisille helteillä ja kolmille villasukille laukussa, mutta eipä enää. Onneksi äitini on oppettanut jo pienennä, ettei ei mihinkään reissuun saa lähteä ilman villasukkia. Mutta tosiaan enää 21 astetta keskimäärin - pitää kaivaa pitkää housua ja pitkähihainen kaapin pohjalta. Aurinkokin iltaisin on jo aivan syysauringon värinen. Hassua. Minua kaksi syksyä vuodessa ei tietenkään haittaa, voisi olla vaikka kolmekin. Vesisadetta ja tippuvia lehtiä, Maijan hymy senkun leviää. Vaikka eikö me tultu lämpimään vaihtoon vai miten se meni?

Syksyinen ja hiljainen sunnuntai Buenos Airesissa

 

Mietin vain miten he tarkenevat kun ilmat kylmenevät?

Kävin myös juhlistamassa tänään St. Patrick's Daytä siskoni mielessä. On mieletöntä ajatella, että toisella puolella maailmaa maassa, jossa on itsessään niin mielettömät musiikki ja tanssi juuret harrastetaan jotain toiselta puolelta maailmaa tulevaa. En voi ymmärtää. Mutta ehkä tangoonkin voi kyllästyä. Näin muun muassa irkkutanssia argentiinalaisella mentaliteetillä varustettuna, irkku miehen jonka espanja oli tökeröintä ikinä sekä paikallisia lapsia jotka yrittivät tanssia irkkumusiikin tahtiin. Oli villiä.

Olen varma, että huilisti on oikeasti haltija

Rentoa irkkutanssia?

Ilmeisesti vuotuinen Paddy's kulkue

En tiedä itsekkään, sattui vain olemaan samaan aikaan samassa paikkaa

Tulevalle viikolle (jäätävälle sellaiselle, Forecan mukaan) on luvassa minun osalta vähän varusteiden kokoon kasaamista ja välttämättömyyksien ostamissa. Kouluhommat täytyy saada tehtyä, mm. kaksi tenttiä ja esitelmä tuontituotteesta, ja tottakai täytyy juhlia hyvällä aterialla vaihdon puoliväliä. Myöskin, ihan vain kiusatakseni, voin paljastaa kirjoittavani mielettömän pitkää tekstiä teille ruuasta Argentiinasta. Luvassa on paljon herkullisia kuvia ja maukkaita pihvejä... Namnam. Se lieneekin viimeinen kirjoitukseni ennen pitkää paussia. Melkein kuukausi Oskarin kanssa ilman tietokonetta ja Buenos Airesia, luonnossa ja uusissa paikoissa seikkaillessa. Kuulostaa täydelliselle.

-Maija

Futis kiimaa

Hoii! Käytiin tuossa Hannun ja Heikin kanssa perehtymässä paikalliseen futiskulttuuriin kahden futismatsin verran. Matseiksi valittiin Buenos Airesin kahden suurseuran eli Boca Juniorsin ja River Platen kotiottelut. Liput matseihin hommattiin paikallisen Once In Motion järjestön kautta joka puuhailee kaikennäköisiä tapahtumia. Liput maksoivat Bocan kotipeliin 550pesoa eli 85€ ja Riverin peliin 350pesoa eli 55€. Liput ostettiin ns. kermapersekatsomoon. Hulinakatsomoon olisi päässyt hieman halvemmalla, mutta siellä on kuulemma vaara saada virtsaa päällensä jos vieraskannattajat yläpuolelle sattuvat. Olishan sitä toki voinut sateenvarjon ottaa sinne messiin.

Stadionit ovat täällä melkoisia betonipunkkereita vanhaan tyyliin. Jos lasia ym. stadioneissa käytettäisiin ei ne kauvaa ehjänä pysyisi vähän huonomman matsin osuessa fanien mielestä kohdalle.

River Plate vs. Estudiantes 17.2

Kaduilla riitti menoa jo pari tuntia ennen matsin alkua

Fanit kiinnittelemässä banderolleja piikkiaidan päällä kiipeillen

Ei ollu vielä ryysistä

 

Lähdettiin haahuilemaan paikalle jo pari tuntia ennen matsin alkua ja haistelemaan tunnelmaa. Stadikan lähellä olikin tiet tukossa ihmisistä ja River Platen värit olivatkin hyvin esillä. Stadionille menimme tuntia ennen peliä ja siellä oli silloin jo arviolta 10k ihmistä. Stadionin nimi on El Monumental ja kapasiteetti 64k. Tässä matsissa se ei ihan loppuunmyyty ollut, mutta semmoinen 55k oli möykkää pitämässä yllä.

Mut ei sielä sit lopulta tarvinu yksin olla

Oli sielä joku peliki

Itse peli ei miksikään suureksi klassikoksi muodostunut, mutta River Plate voitti 1-0 vanhan Juventus ruiskun David Trezeguetin komella maalilla. Estudiantes tuntui tyytyvän lähinnä puolustamaan eikä sillä maalipaikkoja oikeastaan ollut. Fiilis stadionilla oli huikea ja istumapaikkammekin aivan hyvät. Yleisö lauloi ja kannusti omiaan koko pelin ajan ja tarttuvimmat larratukset jäivätki soimaan päähämme päiviksi.

Boca Juniors vs. Union de Santa Fe 3.3

Tähän matsiin odotukset oli ehkä vielä korkeammalla kuin Riverin peliin. Ehkä osuutta asiaan oli lipunmyyjällämme joka on Boca fani :) Kaiken pitäis kuulemma olla parempaa kuin Riverin kotipelissä. Saas nähdä! Stadion on paljon tiiviimpi ja ilman juoksuratoja, joten pelinki näkee paremmin. Stadionin nimi on La Bombonera ja kapasiteetti on 49k. Liput saimme vielä paremmille paikoille tähän otteluun ns. piippuhyllyltä josta näkymät olivat hyvät. Menimme paikalle tuntia ennen matsin alkua virittäytymään tunnelmaan.'

Huliganeeilta sormenjäljet ennen peliä

Pojat stadikan edessä

Bocan faniporukka "kahdestoista pelaaja" maalin takana

Kohta mennään!

Bocan stadikalla kaikki oli parempaa kuten meille luvattiin

Ei ollut riemu ylimmillään pelin jälkeen

Tuttuja pelureita kentällä ei vilissyt kuin yksi: Juan Román Riquelme Barcassa ja Villarrealissa parhimpina päivinään palloa potkinut keskikenttä taituri. Peli oli huomattavasti viihdyttävämpää kuin Riverin ottelussa. Tilanteita riitti molemmessa päissä ja molempien joukkueiden faniporukat piti hyvin ääntä. Bocalla peli ei oikein putkeen mennyt ja tukkaan tulikin 3-1. Se ei tunnelmaa latistanut vaan kannustus olikin parhaimmillaan joukkueen ollessa 2-0 tappiolla. Hienoa kulttuuria!

Kukaan meistä ei ollut aiemmin käynyt Suomea kauempana futista katsomassa, joten tunnelma matseissa täällä oli todella huikea kotimaiseen sarjaamme verrattuna. Suosittelen kyllä käymään sen yhden matsin futista Argentiinassa katsomassa, jos tännepäin satutte.

Ei nyt tähä päivityksee mahtunu ku futista eikä Maijaa ollenkaan mut ehkä ens kerral sit muutaki :)

-Ville

Turisteilua puolin ja toisin

Ihana viikko vanhempieni kanssa. Turisteiltu suurin osa ajasta, kuten kai pojatkin ovat lähipäivät. Sekaan on mahtunut mm. myös käynti Chinatownissa, markkinoilla ja Señor Tangossa, jossa oli aivan mieletön tango esitys, erittäin hyviä aterioita, kasvitieteellinen puutarha, paljon punkkupulloja isän kanssa, hyviä keskusteluja äitin kanssa ja paljon mielettömiä hetkiä. Hui!

On ihanaa kun on äiti ja isä käymässä ja kolmen viikon päästä saa lisää rakkaita tänne. Ei vain meinaa ehtiä tehdä mitään mitä pitäisi, kuten kouluhommia, ruokaa ja päivityksiä. Tuleekin vain kuvapäivitys ja lupaan kirjoittaa taas pitempiä tarinoita, kummastella arkea ja kertoa lisää kun ehdin. Ja Villekin varmasti poikien seikkailusta kertonee enemmän.

Älykästä viinin juontia

La Bomba del Tiempo

On varmaan sukuvika ettei osata käyttäytyä kuvissa

Recoletan hautuumaa

Señor Tango

Huikea Chinatown, melkein 3 korttelia?

Oluttakin on löydetty

Ai niin ja itsetehdyt räiskäleet maistuu Buenos Airesissa aivan samalle kuin Rovaniemellä.

-Maija