Córdoban retki

Hoi! Koulusta senkus lomia pukkaa nii päätettiin lähteä käymään visiitti Buenos Airesin ulkopuolella. Suunnaksi otettiin Córdoba about 9h bussimatkan päässä täältä. Córdoba on Argentiinan toiseksi isoin kaupunki 1,4miljuunalla asukkaallaan, joten kauhean rauhallista menoa ei sielläkään ollut luvassa. Kaupunki valittiin lähinnä siksi, koska sieltä oli lyhyt 2h bussimatka läheiseen luonnonpuistoon joka olikin visiittimme pääkohde.

Maijan terveiset rakkaalle siskolle

Alun perin meidän piti mennä retkeilemään jo lauantaina, mutta busseja ei kulkenut Córdobasta luonnonpuistoon päin ollenkaan joten varasimme liput sunnuntaille. Paluulippuja emme saaneet, joten toiveikkaasti ajattelimme saavamme liftattua tienvarresta kyydin takaisin Córdobaan. 

Babilonia hostel

Hostellissa Maija tuli kaapista

Perjantai-illan asado hostellilla

Mässyt

Hostellin respa

Córdoba:sta varattiin mukavan rehellinen hostelli Babilonia, jossa meininki oli todella rentoa. Hostellin henkilökunta oli todella avuliasta ja auttoi meitä hyvien ravintoloiden löytämisessä ja lippujen varaamisen kanssa. He myös auttoivat meitä kirjoittamalla lapun espanjaksi, jota näyttelimme bussiasemalla ja bussikuskille, jotta löytäisimme oiken bussin kohti luonnonpuistoa ja osaisimme hypätä pois oikeassa kohtaa. Varsinaista pysäkkiä puiston kohdalla ei ollut, mutta ystävällinen kuski pysäytti bussin tien viereen ja kehotti meitä poistumaan.

Bussin kiivetessä kapeita vuoristoteitä ylös sää muuttui kokoajan vaan huonommaksi. Paikoin oli ukkosta ja vettä tuli käytännön saavista. Bussista ulos hypättymme ensimmäinen tunne oli ”hyi saatana täälä on kylmä tässä ei tuu oleen mitään järkeä”. Retkeen oltiin varauduttu hyvinkin kesäisillä vaatteilla: t-paidalla ja shortseilla. Säätiedotushan lupasin lepposta +27’c, mutta ei tainnut koskea vuoristonsäätä se ennustus ei.

Vaihdoimme kuitenkin vaelluskengät jalkaan ja suuntasimme kohti ensimmäistä pistettä. Reitin varrella on kymmenen eri pistettä ja ensimmäisessä pisteessä oli ilmoittautuminen. Hyvähän se on kirjaa pitää reitille menevistä ihmisistä vaikka reitti olikin hyvin merkattu. 

Luonnonpuiston sisäänkäynnillä

Ennen kävelemään lähtöä ajattelimme, että tuskin pääsemme koko reittiä läpi näillä vaatetuksilla. Ystävämme auringon näyttäydyttä kuitenkin huiman viiden minuutin ajan mielemme kuitenkin kirkastui ja toivo heräsi reitin kokonaan kävelemisestä. Perille pääsimme ja olosuhteet muuttuivat hyytäviksi ja takaisin olisi vielä käveltävä. Tuuli oli todella kova ja vettä satoi. Vedenpisarat tuntuivat pieniltä neuloila osuessaan paljaalle iholle vuoren korkeinta kohtaa ylittäessämme. Hengissä kuitenki selvittiin ja yhtä hienoa kokemusta rikkaampana :) Molemmat vannoimme ettemme enään lähde mihinkään mahdollisesti kylmään ilman kuoritakkia.

Huipulla tuulee

Takaisin pääsyssä meillä kävi kauhea pulla. Reitillä tapasimme enkeleitä muistuttavan pariskunnan Diego ja Ann jotka asuivat Córdobassa ja olivat tulleet puistolle autolla. He tarjosivat ystävällisesti kyytiä meille Córdobaan. Suostuimme tähän toki ja matkalla saimme vielä tietoa Córdobasta laajemmin miehen puhuessa sujuvaa englantia. Pääsimme hostellillemme asti, josta respan iloinen setä varasi meille bussiliput yöksi kohti Buenos Airesia. 

-Ville