Arki kai iski vihdoin

Muutamien hyvinkin hikisten päivien jälkeen saimme vähän viileämpää. Ennen viileyttä näimme ainakin minun elämäni mahtavimman ukonilman. Tihkusade alkoi vasta myöhään illasta ja pian sateen alun jälkeen oli koko taivas täynnä salamia, välähdyksiä ja jyrinää. Kaiken välähdyksien jälkeen tuli yöllä sellainen myrskysade, että tuntui kyllä että parvekkeen ovet tulevat sisään. Valitettavasti meidän kuvaus taidoilla, emme saaneet huikeita kuvia aikaan, mutta sitäkin paremman mielen. Aivan huikeaa.

Ihastelin ukkosta varmaan tunnin verran parvekkeella

Kaksi viikko on vain hurahtanut ohi. Pitkät koulupäivät ja monet asiat saavat pienen pään aivan pyörälle. Ensimmäisenä parina viikkona meillä oli siis luentoja maanantaista torstaihin 8-16, jonka jälkeen alkaa hiukan löysempi opiskelu tahti. Päivät on kahdesta ja puolesta tunnista neljään tuntiin ja tosiaan vain maanantaista torstaihin. Itse olisin ehkä kannattanut vähän tiheämpää opiskelua ja pitempiä lomia, mutta toisaalta on ne joka viikkoiset kolmen päivän viikonloput minulle jo aika luksusta. Tällä viikolla valtio yhtäkkiä päätti pitää torstain kansallisena vapaapäivänä, joten saimme neljän päivän viikonlopun. Itse en ole kyllä vieläkään saanut selville miksi se torstai nyt oikeasti on vapaapäivä. Ehkä se vielä selviää.

Viikot ovat tosiaan olleet aika väsyttävä. Vaati jotenkin kauheasti energiaa kun ei ymmärrä mitä ympärillä aina tapahtuu ja koko ajan on jotain tekemistä. Illat onkin mennyt vain espanjaa opetellessa, syömisessä, käytännön asioita hoitaessa ja välillä vähän viininkin parissa. Vastonkäymisiä on viinin kanssakin tullut.

Tyttöjen pullon avaaja ei ollut parhaasta päästä

Onneksi apu löytyi toisesta viinipullosta

Ahkeraa opiskelua ruokaa odotellessa

Vaihtareille on järjestetty taas yhtä ja toista. On ollut asadoa, baarikierrosta ja kaikenlaista aktiviteettia päittemme menoksi. Iste ostallistuimme mm. viime viikolla meistä ehkä 15 korttelin päässä kerrostalon katolla järjestettyyn asadoon, eli grillijuhlaan näin suomeksi. Tarjolla oli sangriaa, hyvää lihaa ja paljon hyvää seuraa. Paikallisiakin löytyi muutama ja sainkin mieltä vaivanneita asioita kyseltyä.

Kameran kanssa on ollut vähän ongelmia. Meinaa minun akku loppua ja yksi laturin johto jäi kotiin. Kamera on ollut laatikon pohjalla, odottelemassa jotain huikeita tapahtumia. Kuvia on siis reilun viikon ajalta suhteellisen vähän, vaikka Villen kamera onkin mukana ollut menossa. Pahoittelen tekstin määrää ja kuvien vähäisyyttä.

Tämä viikonloppu on kyllä ollut hiukan täynnä pettymyksiä. Viime viikolla jo suunnitelimme retkeä hieman keskemmäs maata, Córdobaan, mutta koska täällä kaikki paikalliset on tällä hetkellä lomilla täällä on joka paikka aivan buukattu täyteen. Siispä jouduimme tyytymään suurkaupungin hulinaan. No ei siinä mitään, perjantaina olimme sitten innokkaina lähdössä pyöräilemään kaupungista löytyvää suurempaa puistoa. Päästyämme citypyörävuokraamolle, saimme kuulla että vain maan asukkaat saavat vuokrata niitä ilmaiseksi. Olimmehan kuulleet että kaikki on täällä ostettavissa, yritimme tarjota rahaa, mutta tällä kertaa edes raha ei nuorta naista kiinnostanut. Hieman mieltä kohensi Villen ostama hampurilainen ja grillin omistajat pyörävuokraamon läheltä.

Hampurilaista täyttämässä

Grilli oli ehkä rehellisin koskaan. Miehet tanssivat cumbian tahtiin ja pelasivat korttia rahasta viereisessä pöydässä. Täällä muutenkin tämä työnteko on välillä vähän kyseinalaista. Vaatekaupoissa, supermarketeissa ja ravintoloissa henkilökuntaa saattaa olla kevyesti 20, mutta vain yksi tekee työn kun muut puuteroivat nenää tai muuten vain juoruavat. Eikä kellään ole kiire mihinkään. Kauppajonossakin saattaa kevyesti vierähtää vartti. Lähikaupassammekin on varsin herttainen herra, joka ensimmäisen kerran kauppaan mennessämme tutki joka ikisen asian läpikotaisin ennenkuin otti hinnan siitä. Ja vaihtorahat on kaikilla hukassa. Kellään ei koskaan marketeissakaan ole vaihtorahaa niin sekin vie aikansa kun myyjät huutelevat cambio, cambio ja joku rauhassa kävelee kassakaapille ja hakee vaihtorahaa. Sinänsä aivan leppoissaa, ettei kiirettä tunneta. Bussitkin kulkevat kun kulkevat, samoin metro. Metroista sentään tietää koska päivän ensimmäinen ja viimeinen lähtee, mutta busseista ei kyllä sitäkään.

Paikalliset poliisit. Työnteossa?

Läheiset ja ei niin läheset puistot on käyty katsastamassa. Piknik on ollut suunnitelmissa jo useaan otteeseen ja muuten vain löhöily, mutta molemmat kyllä jääneet toistaiseksi vähän vähemmälle. Itse en ehkä aivan heti ole aurinkoa ottamassa, mutta katsellaan vähän ajan päästä.

En aivan vielä aurinkolöhöilylle lämpeä

Viikonloppumme lopulta sai hieman toivoa kun päätimme lähteä Tigreen, 30 kilometrin päässä Buenos Airesissa sijaitsevaan kaupunkiin. Buenos Airesiin se kai luetaan, mutta jokatapauksessa. Päätimme mennä huikean kalliilla junalla, joka maksoi huikeat 50 senttiä. Mutta olot olivat kyllä tunnin junamatkaksi juurikin sitä tasoa. Puolet matkustajista seisoivat käytävillä ja loput istuskelivat missä pystyivät. Perillä olimme aivan onnessamme päästessämme hieman rauhallisempaan paikkaan, veden äärelle ja pois hulinasta. Olimme myös ilmoittautuneet yökajakointiin ja tuuli näytti vain yltyvän illan lähestyessä. Ajattelimme että kajakointiretki peruuntuu, mutta pääsimme kuin pääsimmekin matkaan. Oli aivan huikea reissu. Valitettavasti kovan tuulen "Sudestadan" puhaltaessa jouduimme tekemään hiukan eri reissun kuin suunnitellun, sillä suuren joen ylittäminen olisi ollut liian haastavaa. Tämä Sudestada-tuuli tuo viereisestä Rio de la Platasta hirmu paljon vettä ja aiheuttaa suuremmat virrat. Kumpikaan meistä ei aikasemmin kajakissa edes ollut istunut, niin se pimeys ja joki oli kyllä jotain aivan sanoinkuvaamattoman hienoa.

Junamatkustamista

Tigre

Tässä viiletettiin kajaakeilla illan tullen

Tämä olisi pitänyt ylittää, mutta tuuli oli tosiaan kova

Kajakoinnin kastelemana

-Maija