Ensimmäinen viikko Buenos Airesin melussa

Nyt kun alkaa jo pikku hiljaa asettumaan ja vähän rauhoittumaan, ehtii jopa kirjoitella kuulumisia. Arki on tosin vielä hyvin kaukainen käsite, vaikka koulukin on jo alkanut.

Madridin kentällä

Matka tosiaan taittui Helsingistä Lontoon kautta Madridiin josta lopulta Buenos Airesiin monen matkustustunnin jälkeen. Heti koneesta ulos tullessa tunsi auringon lämmön ja leveä hymy levisi molempien kasvoille. Hymy kyllä hyytyi yhtä nopeaa kuin oli tullutkin kun jouduimme odottamaan passintarkastus jonossa puolentoista tunnin verran, ilman vesipulloa ja vessaa. Lopulta pääsimme passintarkastuksesta ohi ja edessä oli matkatavaroiden etsintä. Katselimme varmaan parisen kymmentä minuuttia matkatavaroiden tanssia hihnalla kunnes tajusimme että laukkumme ei sieltä ole tulossa ja hihna lopulta pysäytettiinkin. Alkoi kuumeinen laukkujen etsintä. Kysyimme kolmelta mieheltä ja yhtäkkiä jostain ilmestyneet neljä miestä ohjasi meidät kahden muun hihnan väliin jossa meidän kolme laukkua makasivat vierekkäin keskellä lattiaa. Hyvinkin hämmentävää sanoisinko.

Mutta tosiaan nyt alkaa jo vähän asettumaan aloilleen, paikalliset sim-kortit on saatu hankittua, bussi opaskin kädessä ja kämppäkin saatin alle. Välillä oli kyllä lieviä epäilyjä vuokrafirman olemassa olosta ja luotettavuudesta. Takuuvuokran maksukin oli noin jotain ja vuokrafirman mies tuli allekirjoittamaan sopimuksen varvassandaaleissa ja kehui Sonata Arcticaa. Toivottavasti meni dolsut oikeaan paikkaan. Vuokrahan täällä usein halutaan etukäteen määräaikaisissa sopimuksissa kokonaan sekä dollareissa, argentiinan peson epävakauden takia ja meidän tapauksessa saimme vielä takuu vuokran maksettua euroissa. Yhtä valuutan pyörittelyä kerrassaan. Valuutan vaihdosta lupaan kertoa vielä myöhemmin, mutta aivan käsittämätöntä touhua kyllä täälläpäin. Mutta kämppä on aivan sopivan kokoinen kahdelle. Vaikka tuntuukin että muilla vaihtareilla on kahdelle ihmiselle pieni luksusyksiö uima-altaineen, olemme hyvin tyytyväisiä meidän 15 kerroksen parhaat päivänsä nähneeseen kaksioon, josta maisemat on kyllä aivan mukavat. Varsinkin auringon laskiessa ja öisin.

Parvekkeen näkymät auringonlaskun jälkeen

 

Koulukin tosiaan alkoi torstaina, mutta ennen sitä toki pari päivää turisteiltiinkin. Keskiviikkona käveltiin varmaan 20 kilometriä ihmetellen kaupunkia ja ajateltiin pilvisen päivän tuovan meille vain vähän auringonpaistetta. Toisin kuitenkin kävi. Itsehän paloin pahemmin kuin koskaan, mutta kaikkea sattuu. Ehkä tästä vihdoin opin. Kaikki "päänähtävyydet" varmaan löydettiin vähän vahingossa, sillä matka taittui aika mutu-tuntumalla. "Mennäänkö tuohon suuntaan? -Selvä, sait ylipuhuttua" Matkan varrelle sattui mm. 9 de Julio Avenue (maailman levein tie), Puerto Madeiro (uusi, hyvin varakas satama-alue), Puente de la Mujer (Puerto Madeirossa sijaitseva silta), pieni osa San Telmosta, Obelisco (eli meille tikku, jonka mukaan on helppo suunnistaa kotiin) sekä paljon muuta. Vaikka tuntui että näki silloin paljon, mutta joka päivä täällä näkee jotain uutta ja törmää johonkin uuteen "pakko nähdä Buenos Airesissa" paikkaan.

Ville ja Obelisco de Buenos Aires

Ensimmäisenä koulupäivänä saimme turisteilla lisää yhdessä kaikkien 37 muun suomalaisen opiskelijan kanssa koulun järjestämällä "city tourilla". Kolme tuntia kestävä kiertoajelu, kyllä käyttikin meitä aikalailla kaupungin ympäri. Bussistä uloskin päästiin pari kertaa ihmettelemään turistisimpia paikkoja kuten La Boca, Cementerio de la Recoleta ja Catedral metropolitana de Buenos Airesiin. Varsin hienoja paikkoja kaikki.

La Bocan seinät olivat kyllä varsin ihania

Katedraalista sisältä

Ruokahan täällä on varsin suomalaiseen makuun. Usein grillattuna ja vähän maustettuna. Vielä ei olla päästy kunnon asadoa eli paikallista barbequea kokemaan ja monta paikallista herkkua on vielä maistamatta. Pari erittäin hyvää ravintolaa ollaan jo löydetty ja toisesta saimmekin ehkä ainakin minun elämäni suurimmat pihvit koskaan.

Nautaa, porsasta, kurpitsa mössöä ja pottua

Lauantaina oli lisää turisteilua paikallisessa kirjakauppa-kahvila yhdistelmässä, joka on entisessa teatteri rakennuksessa. Hieno tilana ja muutenkin kyllä käväisyn arvoinen paikka.

El Ateneo Grand Splendid

Samaisena lauantaina pääsimme koulun järjestämälle illalliselle pukukoodeineen ja shampanjoineen. Kaikki alkupaloista lähtien oli kyllä hyviä, vaikkakin ehkä kaikilla oli liian kovat odotukset ja lopulta kaikki olivat vähän pettyneitä ylikypsään lihaan. Aiheutimme Villen kanssa myös suurta hämmennystä pöytäseurueessamme sillä kaikki luulivat meidän seurustelevan ja olivat ihmeissään kun kerroin Oskarin tulevan tänne kuukaudeksi ja että Villelläkin on Tiina kotona odottamassa. Ilmeisesti samasta koulusta tuleminen ja samassa asunnossa asuminen oli selvä merkki seurustelusta. Niin niin.

Business look ja oikein fiininä

Tänäänkin oli toimintaa järjestetty vaihto-opiskelijoille. Meistä vaihto-opiskelijoista kyllä pidetään hirmu hyvin huolta täällä. Täällä on ohjelma nimeltä Argentina for All, jonka tämän kautta meille järjestetään tapahtumaa jos toista. Heti perjantaina oli jo opiskelijapippalot tiedossa, josta viimeisimmät olivat baarista päässeet kotiin 6 aikoihin. Täällähän baarit ja yökerhot vasta sulkevat ovensa 6 maissa. Muutenkin Argentiinassa illanvietto aloitetaan varsin myöhään, usein illallinenkin on puolenyön korvilla.

Tänään siis saimme järjestetyn kävelyretken San Telmoon, Buenos Airesin vanhimpaan kaupungin osaan, jossa oli joka sunnuntaiset markkinat. Kuten yleisestikkin taas varoiteltiin kovasti taskuvarkaista, mutta en kyllä missään ole edes kokenut vaaraa tulla ryöstetyksi. En sitten tiedä olemmeko vain olleet fiksusti liikenteessä vai vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Osa vaihto-ohjelman opiskelijoista ennen San Telmoon lähtöä

Markkinakatu vain jatkui ja jatkui ja jatkui

Kotimatkalla törmättiin graffiteja tekeviin nuoriin

Ensimmäinen viikko on kyllä kulunut kauhean nopeaa. Viikot varmaan kyllä vierivät ohi kun koulu ja arki alkaa. Palamisesta aiheutuneen fyysisen huonon olon takia olen itse vähän kyllä potenut pari päivää koti-ikävää. Ja ehkä kulttuurishokkikin iski minuun lopulta, vaikka niin ajattelin pärjäävän ilman sitä. Mutta onneksi on Skype, sillä saa rakkaisiin aina yhteyden. Vaikka välillä olisi kyllä kunnon sauna tässäkin helteessä aivan bueno.

-Maija