Vino tinto y un poco otras cosas: Ruokaa ruokaa, enemmän ruokaa.

Yritin kirjoittaa lyhyen ruokapäivityksen, mutta ilmeisesti voisin kirjoittaa ruuasta vaikka kuinka paljon. Olenkin kasaillut tähän tekstiä ja kuvia koko reissun ajan. Ja näin viimeisinä päivinä luulen saaneeni kaiken olellisen tähän nyt. Pahoittelen syvästi tekstin määrää. Voi toki katsoa pelkästään loistavat kuvat jos ei jaksa minun jaaritteluja lukea.

Täällä kun kaikki muu toimii miten toimii ja on mitä on, sentään minun aamiainen lähentelee Suomen tasoa. Keitän joka aamu puuroa, joka on kai kaurapuuroa mutta maku on hiukan kyllä kummallinen, päälle laitan paikallisia hedelmiä ja keralle ruuanlaittoon tarkoitettua jogurttia, jossa ei ole lisättyä sokeria. Täällä kun siis myydään vain yhtä ainutta jogurtti laatua, jossa ei ole lisättyä sokeria. Tämä herkku maksaa 75 senttiä pieni purkillinen. Viereen kupillinen pakuria tai maustamatonta vihreää teetä. Käytännön kotona, mustikat vain puuttuu.

Tämä on Argentiinan mittapuulla terveellinen aamiainen, La Poesíassa

Muualla ei kyllä vastaavaa aamiaista saa. Jos menee argentiinalaisten rakastamiin kahviloihin saa aamiaiseksi kupillisen sokerilla terästettyä kahvia, lasin jugo de naranjaa eli tuore puristettua appelsiinimehua, kolme medialunaa eli croisanttia, kaksi erittäin vaaleaa paahtoleipää, johon päälle voi joko laittaa hilloa tai dulce de lecheä. Ja tietysti voita. Ja argentiinalaiset ajattelevat syövänsä terveellisesti? Hotelleissakin leivonnaisten valikoima on suurempi kuin suolaisten. Olen toki löytänyt pari kahvilaa josta saa aivan terveellisenkin näköisiä aamiaisia. On munakasta ja salaatin täyttämiä patonkeja, jogurttia ja hedelmiä, ei huono ollenkaan. Kuten aina, pitää vain tietää mihin mennä.

Dulce de Leche ja lentokonekeksi

Argentiinalaiset rakastavat vain yksinkertaisesti makeaa ja sokeria. Jos haluaa kahvipaketin kaupasta, jossa ei ole sokeria joutuu maksamaan kaksin tai jopa kolmin kertaisen hinnan normikahvin hinnasta. Kansallisherkkunahan toimii siis tämä dulce de leche eli makeaa maidosta. Se on kinuskin kaltaista maitoa ja sokeria keitettynä kasaan. Täällä sitä laitetaan aivan joka paikkaan, siis todellakin joka paikkaan. Kaikkiin jälkiruokiin on varmastikkin mahdollista pyytää dulce de lecheä. Löytyy liköörinä, keksin välistä, "dulce-de-leche"-suklaalevy, pelkkänä itsenään ja vaikka minä. Sekä paikallinen herkku alfajor on makeimpia täytekeksejä mitä ole koskaan maistanut. Sisältävät milloin mitäkin, teolliset versiot useimmiten kai suklaata ja dulce de lecheä. Itse leivottuna hiukan pikkuleivän kaltainen esimerkiksi dulce de lecheä sisältävä leivonnainen.

Alfajores jotka ovat suklaalla päällystetty ja dulce de lecheä sisällä

Ja siis todellakin ne kahvilat. Aivan käsittämätöntä. Yhdessä korttelissa kierrettynä voisi varmasti olla viisi jopa kuusikin kahvilaa. Ja mikään niistä ei ole tyhjillään. Aina joku pappa istuu lukemassa lehteä ja syö medialunaa tai ystävykset heiluttelemassa käsiään kertomuksen tahtiin kahvikupin ääressä. Täällä on kahvilassa käynnille aivan omat käsimerkitkin. Osaan tilata espresson, maitokahvin ja laskun, vielä kun oppisi korvapuustin. Hih. Kahvilakulttuuri on täällä kyllä mukava. Olen jopa löytänyt parhaan tee-kahvilankin. Taustalla Ray LaMontagne ja edessä kuppi hyvää vihreää teetä, kyllä suurkaupungin hulina unohtuu hetkessä.

Tea Connectionin tee ja muffinssi

Valitin ensimmäisen kuukauden kun en löydä kaupasta mitään mitä tahtoisin syödä. Vihannekset lähinnä vain näyttävät viikon lämmössä kärsineiltä, en löytänyt linssejä, kuivattuja papuja, en couscousta, bulguria tai quinoaa, en sitten yhtään mitään. Näin pari kuukautta viisaampana voin sanoa, että vihannekset ovat aivan syömäkelpoisia, pitää vain etsiä oikeat kaupat. Meidän alakerrassa, todellakin ALAKERRASSA, on tosiaan kauppa, josta saa ostettua linssejä, papuja ja melkein kaikkea muuta mitä olen kaivannut. Olen selvästi kävellyt silmät auki täällä. Sekä kaikki mitä en saa normikaupasta löydän Chinatownista. Sinne on toki metrolla hiukan matkaa ostoksille, mutta sieltä saa mm. kuivattuja sieniä suurissa määrin, chiliä joka on täällä aivan mielettömän vaikea löytää sekä myös papujen valtakunta löytyy sieltä. Aivan mieletön rivi erilaisia papuja. Sieltä myös löytyy mausteita, joita olen kaivannut. On toki asioita mitä en ole vielä löytänyt, mutta ehkä ne vielä eteen kävelevät. Täältä kyllä löytyy erikoisempiakin asioita kunhan vain löytää itsensä oikeasta paikasta. Kunpa aina löytäisikin itsensä oikeasta paikasta ilman välimatkoja ja puolen tunnin metro matkoja. Teleportaatio?

Täältä myös löytyy useille tuotteile omat kaupat, kuten ilmeisesti kaikissa muissa maissa paitsi meillä Suomessa. On aivan ihanaa kun vierekkäin majailevat juusto-, kala-, vihannes-, liha- ja viinikauppa.

Minun taivas, herkkupuoteja peräjälkeen

Tarkoituksenani oli että oppisin täällä tekemään hyvää liha ruokaa, kun täällä se kerta on niin halpaa. Mutta jostain syystä on jäänyt vähän vähemmälle lihan laitto, kun ainut väline on paistinpannu. Sain äitiltä ja isältä kyllä myös tuliaiseksi paistilastan. Hih. Meillä on toki kaasu-uuni, mutta jostain syystä nappuloiden epämääräinen kääntely ja vääntely, pään työntäminen uuniin sekä tulitikun sytyttäminen ja sen tiputtaminen jonnekkin ei oikein minua ole vielä innostanut. Mutta grillaustaidot olisivat täällä aivan tarpeen. Onneksi isä oli lihanpaisto-apuna hetken ja paistoikin erittäin hyvät pihvit.

Isä kokkailemassa

Pihvit marinoitumassa ja porkkana lisäkke tuloillaan

Työmaallakin näyttää olevan tarvetta kokin taidoille. Tämä kuva on siis todellakin otettu keskellä katua San Telmossa, jossa työmiehet ilmeisesti laittoivat tietä kuntoon.

Työmaan parrilla

Oikea parrilla ja oikea asado plus herttaisin kokki koskaan

Yleisesti olen tullut pitkän pohdinnan jälkeen siihen, että ruoka on täällä yleisesti kallimpaa kaupassa kuin Suomessa. Esimerkiksi kaurahiutaleet maksavat 2-3 euroa 400 grammaa, sekä myslistä saattaa jopa joutua maksamaan melkein 13 euroa kilo. Ainut täysjyväleivän tapainen asia mitä olemme löytäneet maksaa 3 euroa leipä. Alkoholi on yleisestikkin tietysti halvempaa, mutta ainakaan eräs hyvä rommi ei ole aivan samaa tavaraa kuin Suomessa, ihme kyllä. Ainakin näin tuntemani rommiasiantuntijat väittivät, terveisiä vain heille. Ja argentiinalaisethan eivät siis omasta mielestään ole alkoholin suurkuluttajia. Otetaan vähän ja sivistyneesti, mutta esimerkiksi ravintolassahan olutta tilatessa saa litran pullon jos ei tajua pyytää pientä, sekä viiniä erittäin harvoin pystyy tilaamaan lasin kerrallaan.


Paikallinen olut Quilmes, vertailussa litran pullo sekä normi 0,33

Ravintoloissa syönti on taas huomattavasti halvempaa kuin kotona. Hyvän pihviaterian ja viinipullon saa esimerkiksi noin 25 eurolla. Eikähän kukaan viinipulloa yksistään juo aterialla. Kai? Mutta ravintolassa tosiaan pihvin keralle laitetaan useimmiten ranskanpottuja sekä pari tomaatti lohkoa esittämään salaattia. Toinen vaihtoehto on että joutuu tilaamaan erikseen pihvin ja keralle joko perunamuusia, kurpitsamuusia, ranskanpottuja, grillattuja kasviksia tai vaikkapa salaatin, joka koostuu useimmiten salaatinlehdistä, samaisista tomaattilohkoista ja hyvällä tuurilla sekaan on heitetty vielä jotain ekstraa kuten pari kurkkuviipaletta.


Tämähän on jo luksusta kun on kurpitsamössöäkin ranskanpottujen kanssa plus taidan ehkä jopa nähdä sipuli-paprika-piperryksen

Empanadoja torilta

Ville empanadan kimpussa

Muita kansallisherkkuja ovat mm. empanadat, jotka muistuttavat hyvinkin paljon lihapasteijoita. Suosittelen katukeittiötä empanadojen ostossa, vaikkakin kaupoista ja ravintoloistakin saa aivan päteviä versioita, ei ne vedä veroja katuversioille. Myös argentiinalainen versio hodarista on olemassa, nimeltä choripan. Höttö-leipää sekä rehellistä makkaraa välissä. Yllättävän hyvää. Oma melkein-kuin-hampurilainen löytyy myös eli höttöleipää jonka välissä vacio eli eräs tietynlainen pihvi. Täällä kyllä tämä pikaruoka saa kyllä oman merkityksensä. Joka kulmalta saa jotain burgerin ja pizzan väliltä ja aivan keskustassa eli microcentrossa on neljän korttelin sisään laitettu neljä McDonald'sia sekä pari Burger Kingiä. Terveellisesti syöviä argentiinalaisia. Sekä McDonald'shan on täällä vain rikkaiden lystiä. Erästä suomalaista tyttöä oli myös pyydetty treffeille McDonald'siin.

Ville sekä vaciopan

Minä sekä choripan

Choripan se vain herkkua on

Ja Yerba Mate eli matee-tee on tietenkin pakko mainita. Paikallisten palvoma tee. Siihen kuuluu omat rituaalinsa, jota en vieläkään varmasti ole kokonaan ymmärtäny. Mutta matea juodaan kotona, kaduilla, puistoissa ja missävain. Sunnuntaisin puistot täyttyvät ihmisistä jotka jakavat ilon, seuran ja maten. On yleistä että täällä kävellään kadulla termospullo kainalossa ja matee-kuppi kädessä. Tulin nähneeksi myös sen kuinka täällä on aivan sallittua viedä lentokentällä turvatarkastusten läpi lentokoneeseen vettä täynnä oleva termospullo. Koska onhan kahden tunnin lento aivan mahdotonta suorittaa ilman matee-taukoa. Ja asadostahan olen jo kirjoittanut. Kaikki lehmän osat ja muita herkkuja grilliin ja parin tunnin päästä herkutellaan. Lihojen päälle tietty chimichurria eli se mausteseos mistä mainitsinkin tehty persiljasta, valkosipulista, oliiviöljystä, oreganosta, chilistä ja viinietikasta.

Mun mate-kuppi

Ravintoloita täällä riittää varsin monen makuun. Itse olen testannut tottakai paikallisia parrilla-ravintoloita, mutta sitten kun, ei jos vaan kun, pihvi alkaa kyllästyttää löytyy täältä paljon muutakin. Olen selvinnyt jopa kaksi viikkoa putkeen ilman punaista lihaa. Sekä olen ollut aivan makujen hurmoksissa täällä kun äitin ja isän kanssa pääsi testaamaan mm. lähi-idän ravintolaa, intialaista sekä thaimaalaista. Olen siis loistava oppaana, vien heti syömään ravintoloihin jotka ovat mahdollisimman kaukana Etelä-Amerikasta. Mutta puolustukseksi, löydettiin kyllä ehkä paras pihviravintolakin tähän mennessä ja Iguazulla oli paras parilla paikka ikinä. Syöminen on kyllä mukavaa, olen ollutkin täällä mielettömän hyvillä ruuilla. Toivottavasti ei näy pahemmin päälle päin. Mietin myös tässä yksi päivä olisiko mahdollista vain työkseen matkustella ympäri maailmaa rakkaiden kanssa ja maistella eri maiden ruokia. Mutta jos koskaan kukaan tänne päin tulee niin voin antaa loistavia vinkkejä erittäin hyvistä ravintoloista. Voin jopa näyttää salaisen ravintolakarttani teille.

Armenialaiset herkut ja jotain paidan sisällä?

Lopuksi vain kiusaan teitä näyttämällä kuvia kaikista herkuista täällä. Oli yllättävän vaikea löytää kuvia, vaikka tuntuu että joka pihvistä on muistettu varmasti ottaa kuva.