Suurkaupungin elämää

Suurkaupungissa asuminen on todellakin erilaista kuin Rovaniemellä. Toki on jo tottunut siihen, että metroon täytyy itsensä sulloa, pahimpana ruuhka-aikana täytyy ottaa metron ovesta vähän apua ja työntää itsensä sisään, voi olla ettei edes tarvitse ottaa mistään kiinni kun ihmismassa pitää sinua pystyssä. On ymmärtänyt ettei tätä joka puolella olevaa hälyä voi karata mihinkään. Sitä automaattisesti alkaa puhumaan kovemmalla äänellä kun menee kadulle ja välillä kun katsoo pakokaasun ja kaupungin pölyä tuntuu, ettei saa henkeä. On myös oppinut suhtautumaan siihen, että normaalissa liikenteessä 15 min koulumatka kestää pahimmassa tapauksessa bussilla 45 minuuttia. On myös mahdollista, että jossain vaiheessa bussipäättää vaihtaa reittiään ja mennä jostain aivan mistä sattuu.

Buenosin aamu

Kaikki aina muistavat varoitella Buenos Airesin vaarallisuudesta. Todella paljon taskuvarkaita ja paljon alueita joilla ei ole turvallista liikkua. Taksikuskit voivat hyvinkin vetää välistä ja väärää rahaa paljon liikenteessä. Kaikki ovat jaksaneet muistuttaa, että laukut etupuolelle julkisissa, markkinoilla erittäin varovaisena sekä varokaa vahingossa-kahvia-roiskivia-ja-taskut-tyhjentäviä varkaita. Taksikuskin kynsiin jouduimme äitin ja isän kanssa, yhtäkkiä oli kymppi lisää mittarissa eikä kukaan mitään huomannut. Taskuvarkaita ovat muut kokeneet, joiltain lähtenyt koko omaisuus, joiltain vain lompakko ja käteinen. Väärää rahaakin jokunen oli saanut. En tiedä onko vain hyvää onnea vai maalaisjärkeä. En ole ollut humalassa öisin väärillä seuduilla, enkä laskenut läppäriä maahan metrossa. Tarkistelen välistä setelien vesileimat ja yritän aina mennä oikeisiin takseihin. Maalaisjärjellä pääsee pitkälle.

Onhan suurkaupungissa toki hyvät puolensakkin. Jos tekee mieli jotain erikoista, on mahdollista kokeilla ravintoloita laidasta laitaan ja ravintoloita puskee joka viikko uusiin liikehuonestoihin. Koskaan ei koskaan lopu Buenos Airesista viehkeät kahvilat, tosin kahvi ei suurimmassa osassa ole kovin herkkua, mutta ilmapiiri on mitä mainioin. Kulttuuria löytyy myös laidasta laitaan. Museota toisen perään, elokuvateattereita ympäri kaupunkia, teattereita eniten maailmassa, konsertteja, tangoa vaikka jos mitä. Ei huono valinta kulttuurilomalle, vaikkakin espanjan taito voi olla aivan handy. Tekeminen ei varmasti lopu kesken jos ei vain kaipaa liikaa luontoon, se on hiljaisuuden lisäksi asia mitä kaipaan aivan suunnattomasti. Tämän lähemmäs luonto ei pääse.

Botanical gardeniin voi paeta betonia

Kaikki puut eivät toki voi niin hyvin

Lisää suurkaupungin "varjopuolia" olemme kokeneet lähi viikkoina. Minun kohdalla nämä saivat mielen vaeltelemaan Rovaniemen rauhallisille kaduille ja hiljaisiin kesäöihin. Viime viikolla, juuri ennen Mendozan matkaamme Buenosin pääkaduilla 9 de Juliolla sekä Santa Fellä, molemmat meille käytännön naapurissa, järjestettiin mielenosoitus presidentin kolmatta kautta vastaan, korruptiota ja kaikkea Argentiinan hallituksen sekä talouden epäkohtia. Itse olin vähän pihalla kaikesta, vastahan me Patagonian metsästä putkahdimme, mutta ainakin kyseessä oli mielenosoitus, jollaista ei ennen oltu nähty. Mukana olivat kuulemma poliitikot, sekä kadulla näkyi kaiken ikäistä vauvasta vaariin kolisuttelemassa kattilankansia ja kantamassa Argentiinan lippuja.

Tältä Santa Fe näytti meidän parvekkeelta

Ja tältä sitten itse Santa Fellä

Joka ikäluokkaa löytyi

Tällä viikolla on myös ollut päämme menoksi meininkiä. Heräsimme torstaina aamuyöllä kun kerroksessamme kaikkien ovikelloja soiteltiin ja ovia koputeltiin. Puoliunisena menin avaamaan ovea, jonka takana seisoi kaksi polisia ja vauhkosivat espanjaksi. Haistelin ilmassa olevan vähän savua ja pyysin englantia ja sain selville, että meidän pitää mennä alas kadulle, talossamme on tulipalo 8 kerroksessa. No ei muutakun vaatteet päälle ja portaita 15 kerroksesta alas juoksemaan. Niinpä me peräkanaa ihmeissämme savuntäyttämissä portaissa juoksimme alas portaita, jotka eivät tuntuneet loppuvan koskaan. Lopulta pääsimme ulos kadulle, jossa melkein koko talon väki jo olikin. Katu oli suljettu ja mummoja vielä kannettiin ulos talosta puolisen tuntia meidänkin jälkeen. Istustkelimme reilut 1,5 tuntia pihalla katukivetyksellä ja katselimme kuinka argentiinalaiseen tapaan suurinosa paikalla olevista ensiapu miehistä ja emergency-väestä vain naureskelivat ja juorusivat kun palomiehet huhkivat vieressä. Lopulta pääsimme takaisin nukkumaan asuntoon, joka vähän tuoksahti vielä savulle. Vieläkään emme ole saanet selville, mistä palo sai alkunsa. Vieläkin hissit ja käytävät savulle tuoksuu, mutta ei kai se ole niin väliksi täällä?

Meidän talon asukkaat kadulla

Paloauto oli suuri

Siinä ne letkua vie sisälle

Suurkaupunkiin mahtuu monenlaista. Odotan innolla mitä vielä nähdään parin viikon ajan. Polttopulloja, autojen nurinkääntöä, liekehtivä kerrostaloja vai tulvia? Saa nähdä.

- Maija